i dont know how to say how i feel.

asdfghjuytreqwerty. tolta musta tuntuu just nyt. mun ajatus ei pysy kasassa, ei yhtää. pilaan taas kaiken - kuten aina, en tajuu mite aina siinä onnistunki, vaikka nyt tossa näytti jo vähänaikaa et menee hyvin, mut ei sit näköjää meekkää. en tiie yhtää miten toimia, tai mitä tehä. ehkä tää on ihan normaalia?

piristykseksi palaillaan muutama päivä taaksepäin ! 

kävin emman ja anun kanssa kaupunkissa ettimässä mulle rippimekkoa. noh, onneksi se löyty ja muitaki kivoja ostoksia tuli tehtyä ! :) eilen olin sitte toisessa kaupungis serkun, tädin sekä perhetutun ja hänen ihanan puolivuotiaan poikansa kanssa. tavoitteena oli shoppailla, viettää laatuaikaa ja löytää mulle kengät. ja kaikki noi toteutu ! huhu. stressi väheni huomattavasti ku löysi rippikamat & sai leikkiä semmosen pienen taaperon kanssa, joka jakso hymyillä mulle koko aika ! voi näitä elämän pieniä ihmeitä. vietin myös mökkielämää hyvässä seurassa & ruokaki oli hyvää ! 

maanantaina lähen sitte riparille tonne kuuseen - missä sato räntää. nam. pitäskö ottaa sukset mukaa ja lähtee hiihtämää...? no ei nyt ehkä kuitenkaa, mut toivon, et tulis hyvä keli ! ku liikutaakii siel metäs aika paljo vaeltelemassa, ni ei ois kovi kiva, jos satais vettä, ja sit ois liukasta, ja sit  kuitenki kaatuilisin siellä... pitäsköhän ottaa nastarit mukaa, ni en kaatuilis iha nii helposti? just mun tuurilla kaadun ja murran jonku luun. en yhtää ihmettelis. hihhei. 

serkku kävi tänää kattomassa mekkoa, ja ite olin mannekiininä. pientä muokkausta ja sit se o täydellinen ! vedin rippikamat tos tänää päälle, ja must ne näytti jopa ihan kivalta! mun pitäs harjotella tota korkkarikävelyä..... nois on sen verra korkoo et mie, jokapaikan perustunari onnistun sähläämää itteltäni nilkat nurin tai jotaa muuta vastaavaa. kaadun vaikka kirkossa... huhu ku se ois noloo ja sitä vttuiluu sais sit kuulla koko loppuelämänsä - siitä noi monet serkut pitäs huolen. mut en oo viel niil kaatunu. löysin itteni kulkemasta kirja pään päällä pitkin taloa. :Dd noi huolehtii et pidän ryhdin hyvänä ja selän suorana., huhu nyt loppu sit tää iankaikkine epäsuoruus:D

oon tuskaillu täs nyt o vaik kui kaua ihmissuhdeonkelmien kanssa. miks jätkät on nii vaikeita ymmärtää..? no mutta, lähdempä riparille ni eihä siinä, en oiskaa halunnu puhuu asioita selviks :):) muutekii millo kukakii sukulaine ravaa sairaaalassa ja ite pelkään et selviääks toiset. jes. oon iha sekasi. iha hyvä vaa et lähen tonne kuusee riparille pakoo tätä todellisuutta, joka mun on pakko taas kohdata ku kotiudun. ja sitä armotonta häslinkiä ja härdelliä mikä on nyt jo meil kotona alkamassa. pitäs siivota sitä ja tätä ja pitäs leipoo sitä ja tätä. 

tähä loppuu kuvia nyt mitä oon viimeaikoina ostellu :--) + muuta sälää

ps. mulle tuli nälkä, viekää joku mut syömää.

pps. hukutte näihi kuvii

+ täst puuttuu toppeja & wescin huppari :)