tää on nii totta. nykyää _kaikki_ hiton paineet on nii  kovia et noit ei oo ku pakko aatella...

kaipaan tota aikaa, jollo sai olla tommoi välittämättä noista, okei kyl nyttekii voi olla välittämättä noista, mut sit taas se on eriasia miltä itestä sen jälkee tuntuu, mut kuiteki. haluisin vaa olla pieni ja leikkiä ja syödä ja leikkiä ja syödä ja nukkua, ilman huolia mistään ulkonäöstä, sairauksista, tulevaisuudesta, ei pelkoa, aina on äiti jossaa joka lohduttaa ja vois vaan sulkea silmät kaikelta siltä pahalta jota tää maailma sisällää kantaa.